torstai 7. joulukuuta 2017

toko-treenit ja möllitoko 6.12.2017

Maanantain tokotreeneissä tehtiin kokonaisuutta ajatellen keskiviikon möllitokoja, jonne olin Kaislan ilmoittanut. Kaisla oli hyvä, Tehtiin alokas-luokka kokeenomaisena. Jätöt sujuivat hyvin, palkkasin hypyn odottamisen lelulla ja samoin palkkasin luoksetulon lelulla. Kaisla jäi aavistuksen jumiin kapulaan, jonka annoin Katille ennen treeniä. Kaukot oli ensimmäisenä, ja Kaisla mietti vain kapulaa, eli ei todellakaan noussut ylös. Eli kapulan häiriötreeniä pitää muistaa tehdä jatkuvasti satunnaisesti. Nyt sitä ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan.

Itsenäisyyspäivänä Kati ja Marika järjestivät möllitokot Etelä-Karjalan Koiraurheiluhallilla. Ilmoitin siis Kaislan alokkaaseen. Ryhmäpaikkaolossa Kaisla oli hyvin levoton, vaikka etäisyys oli vain 1,5 metriä. Kaisla suoritti liikkeet ryhmän ensimmäisenä, eikä käyty kehän ulkopuolella, koska hän olisi nostanut itsensä uudelleen korkeille kierroksia. Nyt ne olivat jo aavistuksen matalammalla. Seuraamisella aloitettiin, se oli oikein hyvää. Hitaassa seuraamisessa Kaislan pylly ehti kerran käydä istumassa, eli tätä pitää harjoitella lisää, tai siis ehkä ennemmin sitä, että kävelen peruskävelyn aavistuksen kovempaa. Toisena liikkeenä oli liikkeestä maahanmeno, joka oli myös täydellinen alun melkein kilareita lukuunottamatta. Kaislaa ehkä aavistuksen nostatti se, että seuraamisesta ei saanut palkkaa (vaikka olemme treenanneet kokonaisuuksia ja palkattomuuksia). Seuraavana hyppy, jossa myöskään ei ollut mitään huomautettavaa. En käyttänyt lelua tässä. Sen jälkeen kaket, joissa Kaisla ei ollut kauhean keskittynyt, mutta teki vaihdot hyvin. Toiseksi viimeisenä liikkeenä oli luoksetulon, jossa otin lelun näkyville ja palkkasin sillä lopuksi Kaislan. Kaisla pysyi hyvin paikoillaan. Viimeisenä liikkeenä oli kapulan pito. Kaisla nousu kapulaa vasten alussa, mutta sen jälkeen siisti pito. 

Kaisla siis oli niiin hyvä! Oon todella onnellinen, että saatiin onnistunut kokonaisuus. Enää meiltä puuttuu ryhmäpaikkaolo, niin sitten voikin alkaa katsella koekalenteria. :) Ja kyllä aion maksaa lisenssin kohta puolin, vaikka sitten Kaislasta ei tulisikaan vielä koevalmista. :) Myös rallytoko on alkanut kiinnostaa minua...

Tässä Kaislan suoritus videolla

Ja pisteet


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Nose Work ja tokot

Ilmoittauduin Koirakoulu Nuuskun Non-Stop Nose Work -treeneihin sunnuntaille. En ole oikeastaan tehnyt yhtään Kaislan kanssa nose workia kurssin lopettamisen jälkeen. Ajattelin, että vähän erilaista aktiviteettia Kaislalle, ja ehkä jos sitä innostuisi tekemään treenjä myös kotona. Ennen treenejä tein pari muistutus treeniä eukalyptyksen hajusta. Kaisla teki kaksi treeniä. Laitoin makupalat rauhoittamaan heti sisään tulon jälkeen. Hyvin Kaisla muisti, mitä täällä tehdään. Kouluttaja sanoi, että Kaislan tekee töitä korkeassa vireessä, mutta vire ei ole liian korkea. Mutta toisaalta se ei saa enää yhtään tuosta nousta. Kaisla oli oikein pätevä. Palkkasin lelulla, koska lelupalkka on Kaislalle parempi kuin nami. Kurssilla oli myös sitä, että Kaisla haahuili omiaan. Nyt motivaatio on hyvä haistamisessa. Treenit oli oikein onnistuneet.

Maanantain tokoissa tehtiin jälleen paikkaoloa ja luoksetuloa omalla vuorolla. Ryhmäpaikkaoloissa en palkannut Kaislaa kertaakaan välissä, ja etäisyys oli metri. Seuraavan kerran annan välipalkkaa, ja pidän saman etäisyyden. Kaislan mielentila on rauhaton.

Nyt toko-treenit ovat jääneet aika vähäiseksi. Sisällä ollaan muistuteltu kapulaa, mutta on se vaan vaikea. Nyt olen tehnyt sitä, että Kaisla istuu noin metrin päässä. Minulla on kapula vähän maasta nostettuna kädestä. Pidän kapulasta kiinni, kun Kaisla hakee kapulan, ja täten estä tapporavistelun tekemisen ja kapulalla pelaamisen. Kun pitää nätisti kiinni, palkkaan. En tiedä, pääseekö tällä menetelmällä eteenpäin. Mutta joka kerta, kun Kaisla pääsee pelaamaan kapulan kanssa, se vahvistuu.

torstai 23. marraskuuta 2017

Treenejä

5.11. Käytiin lähikentällä treenaamassa. Tehtiin seuraamista tarjoamalla, oikean puolen seuraamista (vieri), ruutua, maassaoloa lelulla, luoksetuloa lelulla ja noutoa. Kokeilin maasta, ei olisi pitänyt... On se noudon luovutus vain todella vaikea.

6.11 Katin treeneissä tehtiin alokas läpi kokonaisuutena. Sujui todella hyvin. Toki jätöissä taisin näyttää lelua. Ryhmäpaikkiksessa olin todella lähellä, ettei pääse nousemaan. Sen verran olen Kaislaa nyt osannut lukea, että ryhmäpaikkiksessa sitä todennäköisesti ahdistavat toiset koirat. Koska on se vähän jännittynyt ja pälyilee. Koskaan kukaan ei ole tullut Kaislan luokse paikkamakuussa. Yritän saada siihen itsevarmuutta olemalla lähellä ja kun lähellä on saatu kesto. Niin sitten pikku hiljaa matkan pidetäminen.

13.11. Katin treenit. Paikkaoloissa lähti kerran. Omalla vuorolla oloja eri asennoissa. Luoksetuloa lelulla. Namialustalla paikkamakuuta. Pystyin kävelemään toiseen päätyyn asti. Se oli jonkinlainen ennätys.

16.11. Vuokrasin Lappeenrannasta uudesta koirahallista Akatemiasta puolen tunnin vuoron. Rakastuin halliin, se oli aivan ihana. Kaislan kanssa treenasin paikkaoloa, ruutua ja vähän seuraamista. Lopuksi leikittiin pitkään, oli kivaa!

20.11. Katin treeneissä ryhmäpaikkaolo taas ihan lähellä, Kaisla ei lähtenyt pysyi hyvin. Omalla vuorolla namialustalla paikkamakuuta, luoksetuloa lelulla ja yksi hieno ruutu.

Tänään Kaislalla oli Ninan hieronta. Kaisla oli aavistuksen jumissa, mutta ei mitenkään poikkeuksellisesti. Nyt pitää ryhdistyä blogin kanssa! Aika vähän on tullut treenattua. Ninan  hallista tulee varmasti jatkossakin sopivina aikoina vuokrattua hallia. Se on hyvä, kun voi vuokrata vain puoleksi tunniksi kerrallaan. Kaislalle ainakin puolen tunnin yhtäjaksoinen treeni on juuri passeli.





lauantai 4. marraskuuta 2017

Lähikentällä treenaamassa

Eipä ollutkaan viime viikolla viimeiset ulkotreenit. Niinhän se pakkanen vain lauhtui, ja tänään on ollut kuusi astetta lämmintä, joten lähikenttä oli ihan sula. Toivoin, että pakkanen kestää maaliskuulle asti, mutta toiveeni ei toteutunut.

Kaisla treenasi seuraamisen tekniikkaa, stoppeja ja maassaoloa lelulla (ei varsinaista paikkamakuuta) sekä teki muutaman noutokapulan palautuksen. Ja nepäs olivatkin ihan sika hienoja, ei yhtään mälväämistä. Heilutin lelua kunnolla, että Kaislan fokus olisi lelussa eikä suussa olevassa kapulassa. Milloinkohan sitä uskaltaisi kokeilla noutoa, että kapula olisi maassa...

Lunta siis oli jo ihanasti maassa. Järkkärin kanssa en ehtinyt kuvata, mutta muutama säälittävä kännykkäräpsy -todisteena. Myös eilen käytiin juoksemassa lentokentän ympäri. Neljän kilometrin juoksun jälkeen, Kaislan ravi alkoi olla rentoa. Mutta minkäs sille vois, jos hänestä juokseminenkin on ihan superkivaa! :D






tiistai 31. lokakuuta 2017

Muutamia treenejä

Viime viikon maanantain Katin treeneissä Kaisla teki todella upeita ruutuja (targetti oli ruudussa). Mutta siis pysyi siellä jähmettyneenä ihan paikoillaan, vaikka kehuin jne. Siis todella makeita. Toki lelu oli mulla kädessä. Siitä tuli todella hyvä mieli, että joku menee eteenpäin. Paikkaoloissa ei sen sijaan kehumista.

Viime viikolla kävin myös varmastikin viimeisen kerran ulkokentällä treenaamassa. Treenattiin luoksetuloa, seuraamista ja paikkaoloa. Kelit ovat sellaiset, että ensi keväänä seuraavan kerran ulkokenttä -treeniä tämän vauhtimimmin kanssa. 

Eilen Katin treeneissä Kaisla oli todella kierroksilla, joten paikkaoloissa olin metrin päässä ja palkkasin tiheästi. Omalla vuorolla jälleen muutama ruutu, nyt oli aavistuksen ennakointia havaittavisssa, täytyy olla sen suhteen johdonmukainen. Sen jälkeen maassaoloa ja seisomista lelulla. Teki todella hyvin suurestä häiriöstä huolimatta (koira räyhäsi kentän vierellä). Koska aikaa jäi, tehtiin liikkeestä maahanmenoa käskytettynä Palkkailin käskys-sanoista. Nyt ei mennyt kertaakaan maahan käsky-sanalla. 

Nyt me ollaan heinäkuun puolesta välin oltu Kaislan kanssa lähes koko tuntia hallissa, eli olen treenannut Kaislalle sietoa, pitää pystyä luopumaan treenaavasta koirasta. Jos toinen koira saa juosta ruutuun, niin se saa juosta ruutuun ilman, että Kaislan tulee siitä kiihtyä. Tämä on mennyt huomattavasti eteenpäin. Samalla tulee kaikkea pientä treenattua hihnassa: istumista, maassaoloa, seisomista, seuraamista, luopumista, kapulan pitoa, kaukoja (no kaukoja ei olla ihan hirveästi tehty, koska niissa pitäisi vireen olla todella matala, ja ehkä siihen ei ole ihan vielä päästy). Mutta siis alussa oli ihan hirveästi tekemistä, että Kaisla pystyy keskittymään muuhun kuin vetämään kohti treenaavaa koiraa. Tässä asiassa olin ihan liian laiska Kaislan ollessa pentu/nuorempi, oli niin paljon helpompaa viedä koira autoon... Mutta nyt sitä on johdonmukaisesti kerran viikossa harjoiteltu. Nyt alan hiljalleen päästä jyvälle, millä keinoin Kaislan mielentilaan vaikutetaan. Mutta eilenkin sanoin treenikaverille, että Kaisla oli tehnyt oman vuoron ja olllut lähes tunnin hallissa, ja NYT se on siinä mielentilassa, missä toivoisin sen olevan treenin alussa. Siinä tilassa Kaisla oli avoin tekemiselle ja häntä heilui siten, miten normaalilla koiralla heiluukin. 

Kaislan kanssa hihnakävely on myös mennyt jonkun verran eteenpäin. Välillä menee monta lenkkiä hyvin, ja välillä taas menee monta lenkkiä huonosti. Fyssarilla käynnin jälkeen päätin jälleen kerran alkaa juosta Kaislan kannssa, jotta saisi sille pidempikestoista ravia. Nyt ollaan käyty kaksi kertaa juoksemassa lentokentän ympäri, ja ravilla menee, mutta vielä ei voida puhua rennosta ravista.

'



keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Fyssarilla ja treenejä

Marika huomautti minulle eilen, että Kaislan blogi ei ole pitkään aikaan päivittynyt, kun normaalisti on päivittynyt useammin. Totttahan se on. En ole vain saanut itsestäni irti tehdä päivitystä, koska mitään uutta maata mullistavaa ei ole tapahtunut.

Tänään tosiaan käytiin Kouvolassa Patricialla. Aluksi katsottiin, miten jumpat on sujuneet, ja sen jälkeen Patricia käsitteli Kaislan. Kaislalla oli lanneselkä jumissa, mutta muuten ihan hyvässä kunnossa. Kaisla muistaa kipeän hauisjänteen erittäin hyvin. Tänään ei meinannut Patrician millään antaa käsitellä sitä, jännitti ihan sikana vain jalkaansa, eikä todellakaan ollut rentona. Minä jo ehdin pelästyä, että no niin, vamma on uusiutunut. No venyvyystesti tehtiin sitten seisoaltaan (sen voi siis tehdä joko koiran ollessa kyljellään tai seisoallaan), ja siinä meni kaksi sekuntia, kun Kaislan jalka oli taivutettu, eli hauisjänne on normaali. Tänään saatiin myös uusia jumppaohjeita. Kaisla ei hahmota kunnolla takapäätä edelleenkään, joten siihen saatiin uusia harjoitteita, Kaisla tulee saada vielä enemmän tietoiseksi takapään olemassa olosta. Nyt sitten tämä ja huominen päivä ovat lepoa.

Tokoa on treenattu kerran viikossa Katin hallilla, ja sen lisäksi muutamia kertoja kentällä. Nyt sade ja melko varhaiseen tuleva pimeys ovat vähentäneet ulkotreenejä. Olen yrittänyt jonkin verran kortata ulkotreenejä sisätreenillä. Meillä muun muassa nouto hajosi kokonaan. Tällä hetkellä tuntuu sille, että hae tarkoittaa Kaislalle, mene ja tapporavista kapulaa... Great! Not. 

Jänniteitä olen tehnyt Markon ohjeiden mukaan jääviin. Ne tarvitsee lisää treenausta. Olen tehnyt seuraamista lelu kädessä paljon, joten seuraaminen on mennyt kamalampaan suuntaan. Mutta en oikein muuten tiedä, miten jääviä voisi muuten tehdä lelun kanssa. No ehkä peruuttaen, että ei yhdistyisi seuraamiseen. Mutta seuraaminen pitää ottaa yhdeksi treenattavaksi kohteeksi, mielentila takaisin matalammaksi. Paikkaolot ovat siinä missä ennenkin, ne on vaikeita. Luoksetulo ja hyppy sujuu lelu kädessä. Ilman ei ole kokeiltu.






sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Marko Vuorenmaan tokokoulutus 23.9.2017

Pääsimme äkkilähtönä eilen Marko Vuorenmaan tokotreeneihin. Treeniaikaa oli puoli tuntia. Kaislan kanssa aikomuksena oli tehdä kokeenomaisena: liikkeestä maahan, seuraaminen ja ruutu (läheltä ja kosketusalusta ruudussa). No Kaislaltahan meni pasmat sekaisin liikkuroinnista, en tiedä, vaikuttiko siihen myös se, että liikkuroija oli mies. Nyt kun muistan, niin Kaislalle on vain nainen liikkuroinut ja ehkä kerran sisätreenissä Tuomas on sanonut käsky-sanaa kapulan pidossa. No oli miten oli, niin Kaisla ei pysynyt maassa, alkoi ennakoida jo liikkurin käsky-sanalla. No saatiin jonkunlaisena lopulta tehtyä. Seuraaminen oli hyvää. Hitaassa käynnissä tarjosi koko ajan istumista. Neuvoksi tuli kävellä normaalikävely nopeammin, jolloin hitaan ei tarvitse olla niin hidas. Se sopisi paremmin Kaislan rytmiin.

Ruutu. No ei mitään hajua, vaikka lähetin ihan läheltä, koska olisin halunnut onnistumisen. Nyt viime aikoina on tehty melko kaukaa, ja on tullut epävarmuutta. Epävarmuuteen vaikuttaa varmasti myös, että kosketuslätkä on nyt jonkun verran näkymättömänpi kuin aiempi pinkkilätkä. Marko kysyi, että olenko treenannut kiertoa. No en ole vuoteen treenannut, loukkaantumisen jälkeen. Kaisla osaa kiertää, mutta ei osaa tulla perusasentoon. Itse en ole oikein nähnyt tarpeellisena treenata merkkiä, koska se on kuitenkin niin nopea ja helppo opettaa verratuna ruutuun. Nyt tuli kuitenkin neuvona tehdä ruudun ja merkin erottelua. Sitä voi tehdä lyhyeltäkin matkalta, jolloin loukkaantumisriskikin on pienempi. Kaislalla siis merkin kierto on ihan hurja, kun se juoksee niin älytöntä vauhtia. 

Loppuaika keskityttiin lähinnä lelupalkkaukseen. Olen Kaislaa aika pitkälti namilla palkannut. Miksi en olisi, kun yhdessä vaiheessa saatiin vireen hallintaan neuvo, että palkkaa pelkällä namilla ja palloon purkaminen. No nyt kyllä lelun kanssa Kaisla oli paljon keskittyneempi. Namilla paikkaoloon on vaikea ollut saada fokus, nyt jos sitä treenaisi lelun kanssa, saisi Kaislalle tehtävän. Ainakin eilen teki tosi hyvin. Kaislallehan lelu on monin verroin parempi palkka kuin nami. Niin nyt siis heräsi kysymys, miksi lelupalkkaa ei käyttäisi? Toki tietyissä tilanteissa namiakin, mutta myös lelulla saa tiettyihin kohtiin jännitettä. Lelu näkyvillä -> koira tekee oikein. Lelu piiloon, kun koira tekee väärin. Kuulostaa aika yksinkertaiselle.

Oli oikein antoisa koulutuspäivä, ja vietin melkein koko päivän hallilla kuunnellen myös muiden treenejä.

Tänään kävin kokeilemassa lähikentällä. Eli tehtiin vähän samanlaista treeniä kuin eilen. Itselle on todella vaikea treenata lelun kanssa. Ja ei mennyt yhtään automaattisesti lelu piiloon, kun Kaisla teki väärin. Mutta paljon paljon keskittyneempi Kaisla oli. Hyvä näin! Eiköhän ohjaajakin opi uusiin asioihin pikku hiljaa.

Viikon muut tokotreenit:
Keskiviikko oli lepopäivä, torstaina lähikentällä ja perjantaina Prisman kentällä Marikan kanssa. Marikan kanssa luoksetuloon kokeiltiin takapalkkaa. Silloin ei valu korppikotkaan. Mutta sitä ennen täytyy ottaa luoksetuloon odota-sana mukaan, jotta Kaisla tietää, mitä tehdään. Edelleen mun selän kääntäminen Kaislalle on vaikeaa. Peruuttaen on todella hyvä.