Joulusta kuvia

Leimu kanssa joulu vietetiin Mikkelissä. Joulu meni lähinnä lenkkeillessä ja leikkiessä muiden koirien kanssa. Myrtiltä alkoi juoksut eilen, joten tänään on Leimua ja Myrttiä pidetty erillään. Oikeastaan aika jännä, että Leimu ei ole kauheasti edes reagoinut alkaneihin juoksuihin. Toki juoksut on vasta alussa ja tärppipäiviin on aikaa. Mutta ihan hyvin on voinut ulkoiluttaa samaan aikaan, kun on pitänyt toisen hihnassa.

Tässäpä siis kuvia. Lähes kaikki kuvat ottanut Tiina.



















Ryhmäposeeraukset.






Sitten vielä poseerauskuvat Leimusta.

Hyvää joulua kaikille!

Tavoitteita 2009

*Tärkein tavoite on, että Leimu pysyy terveenä ja viettää normaalia elämää perheenjäsenenä.

*Agi:
-Ensin opetellaan kontaktit uusiksi. Tai no ei uusiksi, vaan opetan kontaktit. Eli Leimulle en edes ole opettanut aiemmin kontakteja, koska töppönen on aiemmin osunut aina kontaktille. Mutta enää siis töppönen ei osu. Tähän sain jotain vinkkejä lappalaiskoirien agileiriltä ja sitä varten olen myös opettanut kosketusalustaa. Katsotaan, miten sitten lopulta opetan tai mikä tapa sopii Leimulle parhaiten. Toki namialusta on myös yksi vaihtoehto.
-Keväällä kisata ehkä muutama hyppärirata
-Toivon mukaan kontaktit saadaan kuntoon kevään - kesän aikana, niin sitten voidaan startata myös agiradalla, eli emme siis kisaa agiradalla ennenkuin kontaktit on sellaiset kuin haluan niiden olevan. Utopiaa?
-Jos kontaktit saadaan kuntoon ja päästään kisamaan, niin tavoitteena on nollia ja nollia. :)

*Yritän tehdä enemmän verijälkiä, esim. edes joka toinen viikko.

*Tokoa yritetään treenata edes huvin vuoksi hieman useammin ja systemaattisemmin. Ei kisatavoitteita.

*Hakuilua mahdollisuuksien mukaan.

*Näyttelyt: Yritetään käydä ainakin muutamassa näyttelyssä, ja sertit olisi bonusta.

*Tänä vuonna ei ehkä toteudu reissu poropaimennukseen, mutta jos jostain syystä saan töistä vapaata ja Leimu mahtuu kisaan mukaan, niin mennä kisaamaan poropaimennuskilpailuun. Leimullahan on nyt oikeus kisata, koska Leimu läpäisi testin viime vuonna.

Vuosi 2008

Palataanpa vielä menneeseen vuoteen: mitä tehtiin ja mitä jäi tekemättä.

*Leimu suoritti Porokoirakerhon järjestämän poropaimennustestin hyväksytysti Sodankylässä.

*Leimun kanssa aloitettiin agilityssä kisaaminen. Tavoite hieman ylittyi, kun saatiin myös ensimmäinen nollatulos. Mutta myös ohjaajan kokemattomuus kostautui, mutta siitä lisää ensi vuoden tavoitteissa.

*Käytiin ensimmäiset viralliset näyttelyt, yhteensä neljä näyttelyä. Junnuluokasta saatiin EH. Nuorten luokasta saatiin kerran ERI (+Sert, Cacib ja ROP), erkkarista EH ja ryhmänäyttelystä H. Omistajan innostus näyttelyitä kohtaan loppui siniseen nauhaan.

*Leimun sairastelu syksyllä aiheutti sen, että loppuvuodesta ei ole mitään tehty.

*Verijälkeä kokeiltiin parin kerran, sitä voisi yrittää ensi vuonna enemmänkin, koska Leimu on siinä ilmeisesti ihan hyvä.

*Muutaman kerran käytiin hakuilemassa, se oli myös Leimusta mukavaa. Leimusta pitäisi opettaa rullakoira, mutta kun se ei osaa noutaa, niin ongelmia. Mutta mukavaa käydä ihan vain ettimässä ukkoja metsästä.

*Muutama jäljen tein myös, mutta mun innostus ei ehkä riitä jäljestämiseen.

*Tekemättä on jäänyt tokon systemaattisempi treenaaminen. Ensinnäkään aika ei ole kauheasti riittänyt siihen ja toisekseen siihen on tullut niin paljon ongelmia, että en tiedä, jaksaako niitä alkaa korjata. Suurin ongelma on siis haukkuminen ja se alkoi siitä kun ekan kerran tehtiin tokokentällä hyppyä. Toinen ongelma on nouto. En tiedä, miten sitä saisi opetettua, Leimu kun tykkää kanniskella tavaroita ja keppejä, mutta ei se niitä minulle tuo. Mutta toki ihan huvikseen voisi treenailla tokoa enemmänkin kuin mitä nyt, vaikka ei ottaisi siihen mitään tavoitteita kisaamisen suhteen.

Kuulumisia

Leimulle olen aiemmin syöttänyt Nutron lammasriisiä. Einin kanssa oli puhetta, että se ei välttämättä olekaan paras mahdollinen ruoka Leimulle. Nyt sitten vaihdoin Jamesin lammasriisiin. Leimu söi sitä ehkä pari viikkoa ihan normaalisti, tosin ulosteen määrä lisääntyi. Nyt sitten noin viikko sitten Leimu meni ripulille. No viili-riisi -dieetin jälkeen päästiin jälleen normaaliin ruokaan, niin meni uudestaan ripulille. En tiedä, johtuuko se nyt sitten tästä Jamesista, mutta sitä en kyllä enää syötä. Seuraavaksi kokeilen Eagle Pack:iä. Ja siis olen pikku hiljaa ruuat vaihtanut, niin ei se ripuli ainakaan siitä johdu. Toki tässä edelleen miettii, että onko ripulilla nyt jotain tekemistä sen oksentelun ja pissaamisen kanssa, mutta uskon että ei ole, koska Leimu on ihan pirteä ja liikkuu normaalisti.

Vähän olen tokoillut, mutta sitä pitäisi tehdä enemmän. Leimu meinaa turhautua, kun ei emäntä ole oikein jaksanut panostaa muuhun kuin peruslenkkeilyyn. Ja toiseksee nameja en ole viittinyt kauheasti nyt syöttää, jotta maha pysyisi kunnossa.

Jouluksi olemme menossa Mikkeliin, ja Leimulle tulee oikein kiva joulu. Siellä on Tiinan koirat Musti, Jaava ja Myrtti sekä pikkuveljen Lilo. Leimu saa ainakin leikkiä niin paljon kuin haluaa. Toivon mukaan Myrtti ei vain aloittaisi juoksujaan...

Lenkkeilyä

Ai niin, ensinnäkin viime viikolla käytin Leimua Einillä hierottavana. Lihakset alkaa olla paremmassa kunnossa, ja ne eivät ole kuivuneet, kuten viimeksi. Takapää on hieman vielä jumissa tai ei niin hyvä kuin etupää, joten menemme vielä tammikuun lopussa hierottavaksi. Lisäksi sain hyviä vinkkejä, miten Leimun takapään lihaksiston saisi paremmaksi. Saisi vain nyt sataa lunta. Jatkossa ajattelin käyttää Leimua noin parin kuukauden välein ylläpitohieronnassa treenikauden aikana. Nyt olisi kauhea himo treenata agia, mutta toisaalta uskon, että tästä tauosta on vain hyötyä. Kontakteja siis haluaisin treenaamaan.

Leimun kanssa on nyt sitten vain lenkkeilty. Toissapäivänä lenkillä tuli vastaan jänis. Leimu on siitä hyvä, että siitä huomaa heti, jos se näkee tai haistaa jotain. Eli käskytin Leimun vain eteenpäin ja eteenpäin mentiin, eli irtiollessaan ei oikeastaan edes yrittänyt uhmata käskyäni ja lähteä jänistä ajamaan. Hyvä hyvä!!

Nyt ollaan siis lenkkeilty aika paljon metsässä. Ja voi että mua niin rassaa koirat, jotka ovat irti, mutta ei hallinnassa. Siis tuntuu, että niitä tulee joka lenkki vastaan. Leimuhan ei tule tuntemattomien urosten kanssa toimeen.. Eilenkin oli tälläinen tilanne. Leimu ja vastaantuleva koira oli irti. Pyysin Leimun luokse ja otin sen kiinni, jäin seisomaan ja odottamaan, että vastaantulija tekee samoin. Se huutaa Simo sivulle, no mitä koira tekee (iso musta rotikan kokoinen koira), koira lähtee juoksemaan täysillä meitä päin. Mulle iski kamala paniikki, iso uros koira tulee meitä kohti, kohta Leimu on entinen... No otin sitten Leimun syliin ja yritin huutaa ja karjua toista koiraa pois, no se tuli ihan kiinni. Koira oli onneksi nuori ja kiltti, mutta ei niistä voi koskaan tietää. Lopulta sen omistaja tuli ottamaan koiransa pois. Eniten minua ihmetytti se, että koiralla oli liina perässä, että miksi se omistaja ei stopannut koiransa tuloa liinalla?

Leimu on sitten terve :)

Tänään soitin toivon mukaan viimeisen kerran eläinlääkärille, ja koska Leimu on edelleen oireeton ja terve, niin mitään tutkimuksia ei tarvitse tehdä.

Agilitykaveri teki Leimulle manttelin. Se on todella hyvä, koska uroskoira voi myös pissiä se päällä, eikä pissit osu mantteliin. Leimukin ihan rakastaa mantteliaan. En oikein tiedä, miten minä sen Marikan pihalla Leimun päälle laitoin, koska silloin näytti, että se ei oikein istu, vaikka se edellisellä kerralla istui aivan loistavasti. No nyt kun laitoin kotona sen Leimun päälle, niin mun mielestä se istui huomattavasti paremmin, enkä edes ole muuttanut kuminauhojen paikkaa.



Leimun kanssa ollaa nyt tehty noin 50 minuutin mittaisia remmilenkkejä. Leimu ehkä on peitsannut useammin kuin aiemmin, mutta sitten kun nostaa hieman vauhtia, niin alkaa ravata. Tänään tosin ei peitsannut juuri lainkaan. Huomenna menemme jälleen fysioterapeutille, ja sitten taas jälleen näkee mikä on lihasten tilanne.

Kuulumisia

Jaava oli viime viikon hoidossa, ja viikko meni tosi hyvin. Tosin Leimu oli alkuviikosta lenkeillä hieman junttura. Se meinasi koko ajan hävitä silmistä, kaupunkimetsässä pidän aina Leimun siis näköpiirissä, jotta ehtii reagoida, jos tulee vastaan toisia koiria tai esim. jäniksiä. Mutta nyt Leimu koko ajan yritti mennä liian kaukana, eli sitä joutui koko ajan kutsumaan luokse. Kyllähän se tuli luokse, mutta sitten taas yritti viilettää liian kauaksi... Mutta loppuviikko sujui jo paremmin ja Leimukin pysyi näköpiirissä. Jaava oli hyvin tottelevainen koko ajan.

Perjantaina sitten lähdin Mikkeliin koirien kanssa. Leimulla oli paljon leikkiseuraa viikonlopun aikana. Se sai leikkiä lauantaina ja sunnuntaina Lilon kanssa, jonka kanssa leikit sujui mainiosti. Lisäksi lauantaina oli myös leikkiseurana Manta. Leimu on nyt ehkä hieman väsyksissä.

Mutta jos ei hyvää niin jotain huonoakin. Nimittäin kolme kaverusta oli sekä eilen että tänään jänisjahdissa. No sinällään niillä oli maata missä juosta (eli ei isoja teitä lähimailla), mutta kun ne ei saisi päästä jäniksiä ajamaan ollenkaan. Eilen olin Leimun, Mustin ja Jaavan kanssa metsälenkillä. Yhtäkkiä huomaan, että viiden metrin päästä juoksee jänis, alan huutamaan koiria mutta turhaan, koska kolme koiraa juoksee jo jäniksen perässä. Jänisajo kesti ehkä muutaman minuutin. Sitten koirat tuli luokse, annoin namit ja vapautin ne. Se ei ollut viisas teko, koska kaksi junttia lähtee vielä etsimään hajua eikä pysähdy vaikka miten huudan. Onneksi Jaava ei enää lähtenyt. Leimukin epäröi ja pysähtyi, mutta kuitenkin päätti mennä Mustin perässä. Musti ei edes korvaansa lotkauttanut. No onneksi jänis katosi, niin ei Musti ja Leimu montaa minuuttia yritättänyt jäljestää. Tänään sitten Jaava oli ensimmäisenä huomannut jäniksen ja Musti ja Leimu oli ollut jonkin verran kauenpana, mutta oli nekin lähteneet ajoon mukaan, mutta eivät päässeet yhtä hyvin mukaan kuin Jaava.

Se näissä kaikissa koirissa on, että jos ne ovat jo jahdissa, niin eivät ne pysähdy. Jaava saattaa ehkä joskus pysähtyä, mutta ei Musti eikä Leimu. Leimun olen aina ennen saanut jäljestämästä pois käskyttämällä, mutta nyt ei totellut, kun oli muita koiria. Lisäksi Leimun olen tähän mennessä aina ennen saanut käskytettyä pois, vaikka se olisi nähnyt jäniksen, mutta ei ole vielä lähtenyt ajoon, saa nähdä, miten jatkossa menee vastaavat tilanteet. Toivon mukaan Leimu edelleen tottelee, tai sitten joutuu rajoittamaan irtipitoa, jos ei tottele...

Jaava hoidossa tämän viikon

Leimu on ollut ihan normaali edelleenkin, eli todennäköisesti sairastelut on sairasteltu. Leimu on ihan normaalisti lenkkeillyt vapaana ja remmilenkin pituus on 40 minuuttia. Leimulle on myös painoa tullut lisää, ja nyt täytyy hieman pienentää ruoka-annosta, ettei kuitenkaan liho liikaa. Lihasta saa kyllä tulla lisää, mutta ei enää rasvaa. Leimu on jo ihan normaalin painoisen näköinen, lukuunottamatta niitä lihaksia.

Leimulla on tällä viikolla myöskin koirakaveri, eli Jaava on täällä tämän viikon. Viikonloppuna vien sen sitten Mikkeliin. Jaava heti ensimmäisenä söi Leimun kaksi todella vanhaa luuta, mitkä eivät ole Leimulle kelvanneet. Jaava on ollut muutenkin täällä kuin kotonaan. Kaikki ruuat ja herkut on siirretty kaapeissa ihan ylös, jottei joku nimeltä mainitsematon niitä ehdi varastaa.

Japutti

Ja Leippa