Leimulle SERTi!!!

Tänään käytiin Leimun kanssa Luumäellä näyttelyssä. Leimulle aivan upea tulos: AVO ERI1 PU2 SERT. Ainoastaan valioluokan koira meni Leimun edelle. Tuomarina oli Tanya Ahlman-Stockmari. Leimu käytäytyi todella hyvin, ja ei yhtään pakitellut eikä mitään. Ei mitään kiskomisia pois kehästä. Ja liikkeessä häntä oli hieman korkealla, mutta ei kuitenkaan ihan kippuralla. Tässä vielä Leimun arvostelu:

oikeat rungon mittasuhteet omaava kaunislinjainen uros, hyvä pää ja ilme, tilava runko, hyvät raajat, erinomainen häntä, tasapainoiset kulmaukset, liikkuu hyvin, hieman turhan korkea kinner, ei tänään parhaassa karvapeitteessä

Leimu ei varmaan koskaan ole ollut näyttelyssä hyvässä karvapeitteessä... Nytkin se alkoi muutama viikko sitten tiputtaa karvaa. Nyt saisi kyllä pitää loput karvan rippeet, koska kahden viikon päästä olisi Porvoon näyttely.



 

Leimu osaa kepit!!!

Tänään siis agitreenit. Tehtiin mukavia radanpätkiä. Tänään oli myös pöytä, tällä kertaa se ei enää tuottanut Leimulle ongelmia, taisi muistaa, että pöydän päällä saa namia. Mutta hienoa oli se, että Leimu pujotteli itsenäisesti vauhdikkaasti (laukalla) kepit!! Siis aivan mahtavaa. En olisi uskonut, että tämäkin päivä koittaa. Siihen siis auttoi se, että minä olen metrin kauempana kepeistä ja en ohjaa kädelläni keppejä, vaan pidän käteni siellä metrin päässä kepeistä. Siis tiesin, että Leimu osaa pujotella, mutta luulin, että se vain kävelisi tai ravaisi. Mutta näin vauhdikkaasti, ai että huippua! Ja oikeasti loppua kohden jopa kiihdytti! Nyt vielä kun sama onnistuisi ns. väärältä puolelta, niin pakatti alkaa olemaan kasassa. Vielä kun saadaan kontaktit.

Leimun flätti -kaverit Rino ja Reko

Leimu ja Reko. Reko on noin viisikuukautinen pentu ja oli jo Leimua korkeampi.

Leimu ja Reko

Leimu ja Rino. Leimulla ja Rinolla ikäeroa vain neljä kuukautta (Rino on Leimua vanhempi) Ja silti tulevat todella hyvin toimeen.

Reko

Rino

Eilinen agi ja tokotus

Eilen oli jälleen agitreenit. Treenit olivat hallissa, sää oli hieman viileämpi. Leimun hitaus on ehkä kuitenkin johtunut kuumuudesta, eilen oli vauhtia ihan kivasti. Meitä oli vain kaksi treeneissä, joten kouluttaja käytti paljon aikaa neuvomiseen. Hyvä niin. Pohdittiin aika paljon Leimun keppejä. Ne on siis hitaat, ja minä yritän kauheasti häsläämällä saada niihin vauhtia. Nyt päädyttiin siihen, että yritän pysyä kauenpana ja en niin ohjata kädellä, koska Leimu kyllä jo tietää, miten kepit suoritetaan. Menen kävelyvauhtia, en yritä edes juosta, tavoitteena saada Leimu menemään suoraan eteenpäin. Sitten kun tämä on valmista, voidaan alkaa kirittämään ja saamaan vauhtia. Ja mun pitää muistaa pitää selkä suorana! Leimu on myös paineistunut kumartelustani. Loppuun saatiin yhdet loistavat kepit, minä siis olin kaukana. Ei niissä siis vauhtia ollut, mutta kiersi keppejä ja ei niin keskittynyt haukkumiseen. Nyt kun olen kädellä ohjannut, niin se haukkuu myös sille kädelle... Radalla oli kaikki kontaktit, keinu alkaa olemaan jo varma, eli Leimu menee sen, eikä hyppää kesken kaiken pois. Puomilta hyvät kontaktit namilautaselta, Aalta myös jo paremmat. Leimu myös irtosi väärälle hypylle, mistä olen tyytyväinen. Oikeasti treeneissäkin, jos ohjaan huolimattomasti, niin se hakee edessä olevan esteen itse, tänään oli kyseessä muuri. Mutta tarkuutta siis ohjaamiseen.

Illalla käytiin vielä iltalenkin yhteydessä pitkästä aikaa kentällä treenaamassa vähän tokoa. Hyvin meni, aina kun vinkui tai haukkui, komensin maahan rauhoittumaan. Hyvin aina rauhoittui. Eli otettiin siis paikalla oloa sekä maassa että istuen. Ok. Istuen palkkasin usein ja en mennyt kauas, maassa menin aika kauas ja kävin muutaman kerran välissä palkkaamassa, hyvin pysyi. Muutamat imutusseuraamiset. Ok. Liikkeestä seisominen namiavusteisesti ok, samoin maahanmeno. Oltiin siis todella lyhyt aika, ja sitten kun oltiin menossa hihnan luokse, niin Leimuhan jäikin keskelle kenttää seisomaan, että en tuu vielä, että tehdään hommia! Ai että Leimu on nykyisin niin paras! Pitäisi nyt itseni vain saada motivoitua treenaamiseen, myös tokon. Niin ja nameina oli lenkkinamit, eli ei edes mitään erityisen hyvä... Ja hyvin teki siitä huolimatta.

Agit

Eilen oli loppupeleissä kivat agitreenit. Olimme ulkona ja vettä satoi koko ajan, osin jopa kaatamalla. Leimulle meinasi vesilätäköt tuottaa ongelmia, kun Leimu ei olisi halunnut tassujansa kastella. Radalla oli pöytä, ja hyvä että oli. Leimu ei ekalla kerralla meinannut uskaltaa hypätä pöydälle, pöytä oli aika jänskä. Mutta lopulta hyppäsi, toisella kerralla jo paremmin, ja sen jälkeen meni kuin vanha tekijä. Aalta ei taaskaan saatu toivoamiani kontakteja, ehkä namilautanen oli väärässä kohtaa. Kepit oli osin hyvät ja osin huonot. Pitää muistaa palkata koira, vaikka ohjaisi väärin... Takaaleikkaus putkelle tuotti ongelma, mutta kun Leena meni namien kanssa putken toiseen päähän, johan Leimu meni vauhdilla putkeen. Leimulle sopii ehkä kuitenkin namipalkka paremmin kuin lelu. Lelulla Lemun virettä voi nostaa ennen rataa, mutta radalla ja radan jälkeen namit taitaa olla paras palkka. Pitää vain muistaa vaihdella nameja, Leimuun taitaa nykyisin upota kaikenlaiset namit.

Tosiaan tänään Jaava lähti pois, ja Leimu oli ekan päivän ihan yksin kotona. Hyvin oli yksin, ei mitään ongelmia, varmaan oli vain nukkunut koko päivän. Tänään jälleen lenkkeiltiin Rinon ja Rekon kanssa, kun ne lähtevät jo ensi viikon jälkeen pois Lappeenrannasta. Hyvin pojat tuli juttuun. Ensi viikolla ehditään ainakin vielä kerran lenkkeillä poikien kanssa.

Viime viikon kuulumiset

Maanantaina käytiin jälleen Rinon ja Rekon kanssa lenkillä, tällä kertaa menossa mukana oli myös Jaava. Koirat tuli hyvin toimeen keskenään, oikeastaan Leimu ja Rino tuli paremmin toimeen, kun Jaava oli mukana. Oli oikein mukava lenkki.

Keskiviikon agit oli sisällä hallissa, Leena taisi pitää treenit. Enää en oikein muista, miten meni, jotenkin Leimu taisi olla hidas. Hitaus saattaa johtua mun asenteesta, jossa on ehkä parantamisen varaa, olen alkanut luovuttaa. Kepit tehtiin kerran, houkuttelin lelulla, ne meni yllättävän hyvin, kiihdytti loppua kohden. Aalta en saanut sellaista kontaktia kuin olisin halunnut. Eikä oikein ollut aikaa ottaa uudestaan. Ensi kerralla paremmin.

Viikonloppuna olin aktiivinen ja tein Leimulle kaksi verijälkeä. Olin siis Mikkelissä, jossa on loistavat maastot. Ekaks Leimulle noin  pari sataa metriä pitkä suora jälki, jonka annoin vanheta kaksitoista tuntia. Leimu ajoi sen ihan hyvin. Keskittyi hyvin. Toinen jälki oli vähän lyhyempi ja annoin vanhenta 24 tuntia. Yöllä oli ilmeisesti satanut kuitenkin, koska Leimu hävitti jäljen kesken kaiken. Onneksi löysi uudestaan ja ajoi loppu jäljen hyvin. Eli tästäkin jäi hyvä mieli. Seuraavaksi pitää tehdä lyhyt jälki sata metriä, joka ei ole kauhean vanha. Ja jos antaa vanheta pitkään, pitää olla varma, että ei ole satanut.

Tänään käytiin jälleen lenkillä Rinon ja Rekon kanssa. Jaava oli myös mukava viimeisen kerran, Jaava lähtee jo torstaina pois. Saa nähdä, miten Leimu tottuu yksinoloon, kun koko kesän on ollut koiraseuraa...