lauantai 24. huhtikuuta 2010

jumppapallo etenee


Nyt ollaan jo päästy vaiheeseen, että Leimu makaa pallon päällä ja kykynee syömään namia. Vapaaehtoisesti ei mene pallon päälle, vaan minä nostan sen siihen, mutta ei siis pyristele poiskaan. Alussahan Leimu ei edes syönyt namia, kun pallo oli vieressä. Siis aivan uusi juttuhan pallo ei Leimulle ole, nimitäin sisko sen kanssa jotain kotona on aiemmin temppuillut, mutta Leimu ei ole ollut kovin yhteistyöhaluinen...

kuulumiset


Keskiviikon agit oli jälleen mukavat radan pätkät, tällä kertaa oli peräti koko ryhmä kasassa, niin tehtiin vain kaksi radan pätkää + yhden kerran kepit. Kontaktit oli ihan jees, mutta yhden kerran en muistanut sanoa sanaa koske, jolloin Leimu tuli A:lta suoraan alas ja namit vain lensivät lautaselta... No heti perään uudestaan ja käskyllä, niin pysähtyi. Otin melkein joka kerta nopeat vapautukset, paitsi muutaman kerran puomilta pidempi kesto.


Annoin Leimulle eilen ekan kerran sydäntä. On se huvittava otus. Ruokakupista nosteli sydämen palaset ruokakupin viereen, söi muut ruuat ja lopuksi vasta mutusteli varovasti sydämen palaset...Minä jo ehdin ajatella, että ei kai se nirsoile, ja jätä sydämen syömättä.


Leimulle ostin jumppapallon. Se ei ole siis mitenkään kunnolla jumissa, mutta en halua että se ehtii mennäkään kunnolla jumiin. Kuukausi vielä pitää odottaa hierojalle pääsyä. Nyt sitten olen vähän jo totuttanut Leimua jumppapalloon, mutta se ei ole ihan helppoa. Se on aika jänskä juttu se jumppapallo. Muutenkin olen silitellyt sen lihaksia. Ja onhan se totta, että kun Leimu laihtui ja lihoi, niin ei se varmastikaan tehnyt hyvää lihaksille...

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Agi -kisaamassa!


Leimun kanssa olimme Mikkelissa kisaamassa pelkästään hyppyradan, agiradoille ei vielä osallistuta ennen kuin kontaktit ovat kunnossa. Rata oli mukava ja meidän onneksi kepitkin oli jo kolmas este. Kepit meni tosi hyvin, oli jopa vauhtia. Otettiin hylky ihan tyhmästä kohtaa. Viidennelle hypylle oli pitkä vienti ja en vienyt Leimua tarpeeksi pitkälle, jolloin  se oli epävarma ja vähän haisteli, ja ajautui hypyn ohi. Tämän jälkeen hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Siitä sitten laitettiin hanat auki, kun oli mukavaa suoraa pätkää ja Leimulla oli siis ihan mieletön vauhti päällä. Aivan huippua. Sitten siinä oli semmoinen hyppysuora, josta olisi pitänyt mennä ns väärään päähän putkea, no Leimu oli niin paljon mua edellä, että ei mulla ollut mitään mahdollisuuksia saada sitä kääntymään, vaan se meni siihen päähän putkea, mikä näkyi ekana hypyn jälkeen. Sen jälkeen oli jotain juttua, yksi hyppykin taisi jäädä välistä, mutta loppusuora taas oli vauhdikas. Täytyy kyllä sanoa, että oli Leimulta aivan mahtavaa menoa. Viidennnen esteen hylkäys oli mun virhe, mutta sitten Leimulle on pahoja putkien väärät päät, se kun näkee sen pään minkä näkee, niin sinne se menee, ehkä olisi kannattanut tehdä takaaleikkaus, jolloin olisi saattanut saada suunnan muuttumaan. Nyt menin siis suoraan sille puolelle, mille puolelle putkea piti mennä.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Ageja


Eilen:


Lyhyet treenit, lähinnä keinu, puomi ja A. Kontakteilla pitkä kesto, pysyi hyvin, nostin muistaakseni kerran takaisin. Leimulla ei ollut oikein vauhtia, joten sitten vain leikin sen kanssa ja yritin saada parempaa virettä, ja loppuun otin ihan vain suorat hypyt ja putken, jotta olisi tullut hyvä fiilis. Olimme hallilla yhteensä ehkä 15 minuuttia, jossa mukana myös tauko. Ei oikein tullut. Eli Leimu ottaa painetta kuitenkin kontakteissa. Olin jo melkein, että nyt onnistuin pilaamaan koiran innon agiin, jota olen yrittänyt kaikin tavoin välttää. No onneksi sain hyviä neuvoja. :) Eli välillä vapautus heti kontaktilta namin syömisen jälkeen ja välillä pidempi kesto -> eli koira ei voi tietää etukäteen, mitä on tulossa.


Tänään:


Ryhmätreenit. Todella mukavat radat jälleen, kivan suoraviivaiset ja muutamat kivat jipot. Tänään kontakteilta vapautus heti namin syömisen jälkeen, ja tulihan sille koiralle intoa. :D Eli selvästikin kontaktien treenaus ja vaikeuttaminen paineistivat Leimua. Ensi kerralla aion tehdä siten, että muutama vapautus heti ja muutamassa kestoa. Lopuksi meillä oli ihan ympyrä rata, jossa puomi, ja jolta otettiin aika. Leimu meni ok. SItten mentiin uudestaan ja yritettiin pienentää kaarteita yms. Leimu olisi mennyt kovempaan, muttta jäi kontaktille, koska edelliselta koiralta oli jäänyt kontaktille lihapulla, niin Leimun piti mutustella myös se. Mutta tosiaan nyt jäi hyvä mieli treeneistä! Ja jälleen opin agilityohjaajana uutta, eli jos vaikeuttaa jotain, niin pitää aina välillä palata askel taaksepäin.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Pertunmaan näyttely + agia


Eilen käväistiin Pertunmaan ryhmänäyttelyssa, tuomarina piti olla Esko Salkonen, mutta tuomarivaihdoksen takia lappalaisilla oli Maija Mäkinen. Leimu on pari vuotta sitten käynyt Mäkisellä, ja sai tuolloin EH:n liikkeiden takia. Nyt olin sitten päättänyt, että juostaan kovaa! Mutta eipä se onnistunut, kun kehä oli pieni ja ehkä myös aavistuksen liukaskin. Eli Mäkisen linja Leimun kohdalla piti, ja tuloksena tälläkin kertaa EH. Tässä vielä arvostelu, joka on kyllä kiva.


Maskuliininen uros, hyvät rungon mittasuhteet, urosmainen pää, hyvä asentoiset karvaiset korvat, hyvät silmät ja purenta. Hyvä kaula ja säkä, hyvä rintakehä, tasapainoiset kulmaukset, joskin polvikulma saisi olla voimakkaampi. Hyvä lantio ja häntä, askel saisi olla pidempi varsinkin takaa, takaa hieman ahdas. Turkki ei parhaimmillaan. Miellyttävä käytös. Esiintyy erittäin hyvin. AVO EH/1


Paikka oli kyllä ahdas, ja olisi ollut mukavampi olla ulkona. Mutta menihän se näinkin.


Keskiviikon agit oli ihan normaalit treenit. Kahdella ekalla kierroksella ei tarvinnut kertaakaan nostaa kontaktille takaisin, eli pysyi niin pitkään kuin halusin. Sitten menin sanomaan ääneen, että näyttää sille, että Leimu on tajunnut kontaktien idean, ei olisi kannattanut. Vikalla kierroksella jouduin nostamaan takaisin puomille. Nyt olis ehkä sellainen tavoite kontaktien kanssa, josko kesäkuussa voisi startata agiradalla, eli olisi puolitoista kuukautta aika häivyttää namilautanen. Mahdollista? No sen näkee, ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole, jos ei vielä kesäkuussa pääse radalle, aikaa on. :)


 

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kuulumisia


Keskiviikon agit oli jälleen mukavat. Yksi aika pitkä rata, joka tehtiin ensin kahdessa osassa, ja lopuksi otettiin kokonaisena. Ekalla kerralla jouduin Leimun nostamaan puomilla takaisin kontaktille, mutta muilla kerroilla pysyi hyvin ja palkkasin namilautasen lisäksi vielä kädestä. Leimu oli aika hidas, ja se on varmaan osin jumissa. Muuten kyllä ohjauskuviot meni hyvin, kunhan muistaa itse olla häsläämättä. Eilen Leimua silittelin (en osaa siis hieroa), ja vähän aristi vasenta takajalkaa, tänään aamulenkillä kuitenkin juoksenteli normaalisti. Eli ei varmaan ole pahasti jumissa, mutta varmaan hieronta tekisi hyvää. Harmi kun Einille oli niin pitkät jonot. No mutta seuraillaan tilannetta.


Tänään kävin kuuntelemassa viisi tuntia Katja Ojansivun agikoulutusta. Leimun kanssa ei mahduttu koulutukseen, mutta oli kyllä todella mielenkiintoista kuunnella. Itselleni tuli vaikka miten paljon uusia ideoita Leimun agien suhteen. Tarkoitukseni oli ola katsomassa vain yksi ryhmä, mutta toisella ryhmällä oli niin mielenkiintoista juttuja, lähinnä kontakteista, että en malttanut lähteä poiskaan. Leimulle voisi opettaa "kii" -käskyn ja yhdellä hypyllä erilaisia kuvioita. Namilautanen pitäisi myös hävittää mahdollisimman nopeasti pois. No ihan vielä ei sitä voi häivyttää, mutta ei saa liian pitkääkään treenata.


Leimun kunto alkaa olla normaali. Kauheesti ei uskalla sanoa, että se on nyt parantunut, kun on kuitenkin vielä varuillaan, oliko se nyt kuitenkaan pelkkä giardia, mutta tällä hetkellä näyttää hyvälle. Ainoa oire, mikä vielä on, niin on röyhtäily ruokailun jälkeen, ja se ei ole normaalia koirilla. Mutta kyllä siis röyhtäilyt ovat vähentyneet koko ajan, ja itseasiassa äsken iltaruuan jälkeen ei röyhtäissyt. Tietysti tämä paranemiselle on annettava aikaa, koska kyllähän se giardia ehti aika pitkään olla Leimun elimistössä, varmaan lähemmäs puoli vuotta. Nimittäin olen miettinyt sitä, mistä Leimu sen tartunnan sai, ja olen melko varma, että se on saanut sen jo syksyllä juotuaan saastunutta vettä kuralammikosta. Leimu ei nimittäin suoraan syö toisten koirien jätöksiä.


Olen todella tyytyväinen, että vaihdoin nappulat pois. Leimun kakkamäärä on pienentynyt huimasti! Koko elämänsä Leimu on kakkinut sen kolme kertaa päivässä (joskus useammin ja joskus harvemmin), mutta nyt kun on saanut kotiruokaa, niin esimerkiksi eilen ja tänään on tehnyt vain yhdet kakat päivässä. Kuitenkin Leimu saa ruokaa ihan reippaasti. Nyt pitää seurailla Leimun painoa, jotta tulee tarpeeksi tai jotta ei tule liikaa ruokaa. Nyt olen jonkin verran netistä etsinyt tietoa koiran kotiruokinnasta, ja mielipiteitä on laidasta laitaan. Leimulle olen nyt siis antanut niitä valmiita jääkaappivalmisteita, lisäksi olen antanut riisi/kasvis -puuroa, lohiöljyä, piimää, raejuustoa ja vitamiinivalmistetta. Rahulan rehusta pitää käydä ensi viikolla ostamassa pakastelihoja. Ja pitää muutenkin suunnitella Leimun ruokavalio, eli minä päivänä kananmunia, munuaista, sydäntä ja maksaa. Luita en ainakaan vielä aio antaa, koska Leimun vatsa on yleensä mennyt sekaisin, jos ei ole antanut luita pitkään aikaan, ja sitten antaa, niin parempi tällä hetkellä olla siis antamatta luita.