Ageja ja muutakin

Viime viikon ohjatuissa agitreeneissä tuli muutamie hyviä vinkkejä. No siis Leimun kanssahan ollaan tehty erittäin vähän paikallaoloa ja sitä ei ole siltä pääsääntöisesti vaadittu. Nyt siis jos jätän paikalleen, niin sen pitää pysyä valitussa asennossa yhdellä käskyllä. Nythän meillä on mennyt vähän äittelyksi se... Ja kun käännnyn niin en saa heti antaa käskyä, vaan rauhassa odottaa ja sitten vasta. Treeneissä Leimulla oli ekalla kertaa kiva vauhti, ja tokalla kierroksella vähän hitaampi. Leimu ottaa uudesta ryhmästä vähän enemmän häiriöitä kuin normaalisti. Se ei malta olla hiljaa odottaessa vuoroa, vaikka normaalisti näin on ollut. Ja en oikein halua Leimua komentaa agihallilla... Takaaleikkaukset meni oikein kivasti. Kepeille tuli myös hyvä neuvo, käden pitäminen sivulla tai vähän niin kuin avaisi vetoketjun, eli tietty vetäminen, jolloin koira tietää miten kauan pujotella. Loppuverkkalenkillä tuli vielä treenikaverilta neuvo kontakteille, että harkoissa pitäisi nostaa myöskin kierrokset tappiin, ja vaatia pysähtyminen, ja mikäli ei pysähdy, niin pääsee heti korjaamaan uudelleen.

Tänään sitten käytiin heti aamusta itekseen treenailemassa. Leimu oli ihan huippu :) Puomia otettiin namilautasella ja ilman. Tulee hitaasti puomin alas, jos ei ole namilautasta. Nyt tein siten, että jos ei ollut namilautasta, niin pysähtyminen, kehu, vapautus ja palkka vasta minun luotani, eli en mene palkkaamaan kontaktilla kädestä. Tarvitsee lisää toistoja. Kepit oli aivan mahtavat. Käsi kun oli sivulla, niin vau, molemmin puolin meni tosi hienosti. Paikallaoloa otettiin myös, eli yhden esteen taakse ja pitämistä sitä siellä. Tarvitsee lisää harjoitusta. Loppuun vielä vauhdikkaat suorat ja se oli siinä. Piti oikein komentaa itseni pois hallilta, etten olisi tehnyt liikaa, koska koiralla oli niin hyvä vire ja hyvä vire säilyi loppuun asti. Palkkailin myös lelulla, ja toimi hyvin, mutta Leimu vaatii myös namipalkan leikkimisen jälkeen. Ai niin otettiin myös A pitkästä aikaa, ja en tiedä, se on nyt ihan hajalla. Sain lopulta sen pysähtymään, mutta en tiedä oliko A liukas vai mitä, mutta tuli tosi varovaisesti ja siltikään ei saanut pysäytettyä alkuun vauhtia, otimme ehkä A:n yhteensä kolme kertaa, ja vikalla pysähtyi, niin stten lopetin sen siihen. A ei siis ollut viimeinen este, mitä tehtiin, vaan se tehtiin aika alussa.

Leimu on ollut nyt viikon ilman lääkkeitä ja muutoksia ei ole tapahtunut. Syö ruuan hyvällä ruokahalulla, mutta röyhtäilee lähes joka ruuan jälkeen. Lisäksi uloste on ollut jälleen löysempää. Niin ja maha ruplattelee ja on myös turvonnut. Koska Leimu ei vastannut antibioottikuuriin, niin jotain on edelleen vialla. Täten äitini lähtee viemään Leimun huomenna Helsinkiin tutkimuksiin. Leimusta otetaan muutama verikoe, joilla toivon mukaan suljetaan pois pari tautia ja sitten vielä uloste viljellään. Leimun eläinlääkäri on siis konsultoinut jotain kunnon spesialistia maha-suolikanavan ongelmiin. Eläinlääkäri sanoi myös, että välttämättä Leimulle ei sovi Z/D ruokavalio, mutta sitä nyt kuitenkin vielä jatketaan.

Torstain treenit

Eilen oli siis meillä ekat treenit uuden ryhmän kanssa sekä uudella alustalla (hiekkatekonurmi). Kouluttaja ei päässyt paikalle, mutta meillä oli hänen suunnittelema rata. Mua vähän hirvittti, että mites sujuu, kun teemana oli takaaleikkaukset. Yllättävän hyvin sujui. Alkuun teki suuremmat käännökset, mutta vikalla kertaa kääntyi jo ilmassa ihan mielettömän hyvin. Toki tähän sain apuja treenikaverilta, joka huusi aina, kun mun piti kääntää, niin sain ohjauksen lähes oikeain aikaisesti. Mutta tosiaan mun juoksulinja ei ollut suora, vähän oli mutkaa matkassa ;) Kontakteilla namilautanen. Kivat oli treenit ja meni ihan älyttömän hyvin!

Lappalaiskoirien agileiri 10-12.9.2010

Perjantaina hyppäsin Leimun kanssa Tiinan, Jaavan ja Myrtin kyytiin kohti Kiteetä lappalaskoirien agileiriä. Perjantaina leiri alkoi majoittumisella ja iltapalalla. Lauantaina ja sunnunaina treenattin neljässä eri ryhmässä (kolmoset, kakkoset, ykköset ja möllit) kussakin ryhmässä noin viisi koirakkoa Kokkosen Tuijan johdolla noin kaksi tuntia / ryhmä molempina päivinä.

Lauantain rata oli aikasta vaikea, niin kuin kuuluikin olla :) Ensimmäinen rata sisälsi, merkkaamisen tvistin, pakkovalssin, flipin?/poispäin käännöksen. Siis todellakin meidän pitää Leimun kanssa harjoitella myöskin vaikeampia ohjauskuvioita, koska oikeasti jokin kuvio voi joskus toimia jossain radassa erittäin hyvin. Oikeasti voin sanoa, että en ole varmaan koskaan treenannut noita edellä mainuttuja kuvioita. Eli olipas vaikeaa... Minä sähläsin ihan sikana, täällä, tässä sanoja EI saa käyttää liikaa, vain kriisi-tilanteissa. Mä en saa häseltää. Mutta jos ei jotain negatiivista niin myöskin positiivista, minun liikkeeni on erittäin hyvää. (Juu sitä onkin sanottu monesti, etä juokse!) Me ei pystytty merkkaamista harjoittelemaan, koska Leimu ei pysynyt paikallaan. Ja ei Leimua voi syyttää paikallaan pysymättömyydestä, koska siltä ei ole sitä vaadittu agikentällä. Se täytyy harjoitella.

Tokalla radalla teemana oli irtoaminen. Eli mutkaputken toisella puolella oli hypyt ja piti ohjata putken takaa. Sain Leimun menemään melko helposti, vähän tökähti mutta ei pahasti. Leimu vähän väsähti, niin ei otettu tokalta radalta yhtään toistoa, vaan mentiin kerran läpi. Suhahdin ekan kerran elämässäni radalla ja aivan väärässä kohtaa. Eli nyt tiedän, milloin voi suhahtaa, mutta ei tosiaan kannata, koska sitten pitää aina suhahtaa niissä kohdissa.

Lauantain ratoja päästiin vielä analysoimaan illalla videolta ja aivan hirveältähän se oma sählääminen näytti. Mutta oli erittäin hyödyllistä nähdä videolta, että mitä oikeasti sählää. Poispäin käännös oli mulle ihan todella vaikea, ja sitten kun en meinaa millään pysyä paikallaan... Ja Tuija sanoi myös sitä, että Leimu ei tykkää tulla ihan lähelle, että on mieluummin aavistuksen kauempana. Lauantain radat eivät sisältäneet kontakteja.

Sunnuntaina vuorossa oli uusi rata, jolla oli kaikki kontaktiesteet. Radalla oli myöskin takaa kiertoja, jotka tein tvistillä, koska olin sen lauantaina oppinut. Leimu paineistui radalla kepeistä, jotka suoritettiin väärälä puolelta. Mun pitää seuraavan kerran olla ihan hiljaa ja vaikka kehua vaikka kerran, että taitava kepeillä. Koska vaikuttaa sille, että mun sähläyksestä saattaa Leimu paineistua. Kontakteihin sain hyviä neuvoja. Meillähän on tämän hetken ongelma se, että miten saadaan namilautanen pois. Ratkaisu siihen on apuohjaaja, joka vetää koiran oikeaan asentoon, samalla kun itse olen kauempana ja sanon käskyt, kehut ja vapautuksen ja palkkaan vasta vapautuksen jälkeen. Vaikuttaa, että tämä on mennyt eteenpäin, saatiin yksi aika hyvä toisti puomilta itsenäisesti suoritettuna, vain aavistuksen himmasi alastulolla, mutta siis vain muutaman askeleen, ei koko alastulopuomia. Leimulla oli sunnuntaina oikein kiva vire, parempi kuin lauantaina.

Leiristä jäi käteen ihan sikana asioita, kaikki kun vielä muistaisi. Opetella ainakin pitää kepit, paikallaolo, pakkovalssi, flippi/poispäinkääntö, joku lap ja jaakotus, jota osa kolmosista käytti radalla. Lisäksi minä en saa sählätä. Mutta meillä tosiaan alkaa paketti olla aika hyvin kasassa kunhan nuo pari asiaa saadaan kuntoon, eli paikallaolo, kepit ja kontakteilta namilautanen pois.

Mitä muuta jäi mieleen, niin koiran heittäminen / keilaaminen, milloin heittää milloin keilata, selkä suorana juokseminen, polvista voi joustaa, palkka oikealla hetkellä, jos on jokin kriteeri, niin siitä pitää pitää kiinni.

Oli kyllä ihan huippu agileiri! Tosi mukavaa oli nähdä muitakin agilappalaisia ja niiden suorituksia. Pari päivää kun istui ja kuunteli Tuijan opetusta, niin tuli aika monta oivallusta.

 

Agit

Eilen jälleen ageissa normaalit treenit. Tehtiin kivoja radanpätkiä, kuten aina ;) Joka radalla jokin tai muutama pieni jippo. Leimu kulki oikein kivasti, ja sillä oli tosi kiva vire päällä. Meillä ei ollut keppejä radalla, mutta kaikki kontaktit olivat. A:lla Leimulla oli namilautanen mutta puomilla palkkasin kädestä. Tiedän, pikku hiljaa pitäisi saada tehtyä radallakin puomia & A:ta ilman nameja. Nämä oli siis Susannan pitämät vikat treenit. Ensi viikosta alkaen meillä Leimun kanssa on treenit torstaisin Marikan ryhmässä. :)

Tokoa

Pakko kirjoittaa tämän päivän tokoilusta, kun oli niin parhautta. Treenattiin siis lenkin päätteeksi marketin nurmikolla... Ensinnäkin nyt kun en kiinnitä Leimun haukkumiseen huomiota, niin sujuu paremmin. Tietenkään Leimu ei saa palkkaa, jos ääntelee, mutta tekeminenkään ei lopu siihen. Jos tekeminen loppuisi siihen, niin eihän me koskaan päästäisi yhtään eteenpäin... Tehtiin ekana paikallaolot sekä istuen että maaten, molemmissa ehkä noin minuutti, koska Leimu oli aika levoton. Pysyi kuitenkin. Sitten seuraamista ja käännöksiä, täyskäännöksissä apu vielä namilla. Sujui hyvin. Jos mun pipo olisi ollut kireämmällä, niin olisin hermostunut yhteen ohikulkijaan, mutta kun toko ei ole niin vakavaa, niin minua vain huvitti. Eli kun tehtiin seuraamisia, niin ohikulkija alkoi viheltää, ja hänen tarkoituksenaan oli siis saada Leimu luoksensa. Leimu vähän katteli, mutta ei lähtenyt, oli siis sillä hetkellä "vapaana", ja sitten tuli räksyttäen mun luokse. Kierrokset kuitenkin tästä nousi ja oli vähän normaalia enemmän jatkossa ääntelyä. Mutta päivän paras oli se, että jäävissä Leimu meni maahan ilman käsiapuja! Jee! No todettakoon heti perään, että hyvin lakosi maahan myös seisomisessa... No seisomista ollaan harjoiteltu vähemmän, mutta siihen pitää saada ääneen eri äänenpaino, ja ottaa tehotreenaukseen seisominen. Nyt tein myös ihan vaan "näyttelyseisomista" myöskin, koska seisomisessa Leimu on väistänyt minua, kun palaan sen luokse. Pelkkiä seisomisia täytyy harjoitella lisää. Muuta ei sitten taidettukaan tehdä. No mutta ihan kivasti meni.

verijälki5

Eilen jälleen tein verijäljen, pituutta noin 300 metriä ja kaksi kulmaa (U:n mallinen) (150 m + 100 m + 50 m). Luulin, että se olisi luvannut poutaa, mutta eipä se ollut luvannut, eli koko yön ja tämän päivän on sadellut vettä. Tämä vähän jännitti, että mitenkäs käy. Jälki oli siis vajaa 24 tuntia vanha. Leimu lähti yllättävän hyvin menemään, ja itseasiassa oli hyvä juttu, että jälki oli haasteellinen, koska Leimu meni hitaampaa kuin aiemmin. Tuli muutama tosi hyvä pätkä, mutta ekä noin kolmesti hukkasi jäljen.. Kulmat kuitenkin merkkasi hyvin. Toisaalta tästä on hyvä jatkaa, mutta outoa, että se hukkailee aina silloin tällöin sen jäljen...

Aksaa!

Tänään taas treenit. Kolme kivaa radanpätkää. Radat oli tällä kertaa meille tai siis ohjaajalle yllättävän vaikeita. Minullehan on toitotettu aina, että mitä kovempaa juoksen sitä kovempaa Leimu menee. Ja sehän siis on ihan totta. Mutta tänään oli radat sellaisia, että koiraa ei pystynyt vedättämään, vaan olisi pitänyt malttaa odottaa ja olla koiran kanssa samaan aikaan esteellä, jotta saa sen menemään oikein päin. Eli vasta vikalla radalla onnistuttiin tekemään ekalla kerralla oikein. Ja sitten kun en halua näyttää Leimulle, jos minä olen mokannut, niin jatketaan aina rataa eteenpäin muutama este ja sitten palkka... Puomilla tein ilman namilautasta, ja no ei se vielä ehkä sitä paikkaa tajua, mutta pikku hiljaa. Siis pysähtyy, mutta tällä kertaa liian aikaisin. Kepit väärältä puolelta meni yllättävän hyvin, ja pystyin ns. lähettämään koiran kepeille. Ensi viikolla onkin viimeiset treenit tämän ryhmän ja kouluttaja Susannan kanssa.

Mainittakoon tokosta sen verran, että sitä on tehty lähes joka päivä jotain pientä. Eli olen laittanut meille jo jotain tavoitetta ensi keväälle niiden suhteen. Sitten jos kaikki menee Leimun parantumisen suhteen hyvin ja lääkitykset pystytään lopettamaan syyskuussa, jolloin lokakuu olisi vielä karenssi -kuukausi, mutta marraskuussa voisi tehdä jotain, esim. Lappeenrannassa olisi marraskuun alussa näyttely ja sitten voisi käydä muutamissa agikisoissakin. Mutta katsellaan kuin käy. Ei meinaa uskaltaa kirjoittaa, että nyt on ollut hyviä päiviä viime viikosta asti, koska tuntuu, että yleensä aina tulee takapakkia, kun sanoo, että on mennyt hyvin...