Tämän viikon maanantain tokotreenit jäivät välistä, samoin taitavat jäädä välistä ensi viikonkin, koska mulle tehtiin silmäoperaatio tiistaina HUS:ssa, ja olen vielä toipilas, enkä saa rasittaa itseäni. Kaislalle olin varannut jo kuukausi sitten fyssari Nina Jäntin hieronnan, onneksi miehellä oli iltavuoro, niin hän pystyi käyttämään Kaislan siellä. Kaislalla oli normaaleja jumeja, jotka aukevat käsittelyssä. Kaislalla on muistijälki kipeästi olkapäästä, mutta tarpeeksi fyssarin käsiteltyä antaa venytyksen ojentua samaan mittaan kuin oikeakin puoli. Tästä on hyvä jatkaa. Kaisla on siis kestänyt kevyen tokorasituksen, ja nyt voidaan alkaa ottaa mahdollisesti enempi mukaan vauhtiliikkeitä. Kuuden viikon päähän olen varannut Patricialle ajan. Eli ihan suunnitelman mukaan edetään! Jes! :D
Kaislan kanssa on päivittäin jumpattu. Jumppaanhan kuului myös kaukot. Tällä mallilla ovat kaukot 2.6.17. Vaikeaa on edelleen S-M vaihto (en saa etäisyyttä) ja S-I vaihto (en saa etäisyyttä).
Toisella videolla sisällä peruuttaen jäävät. Maa ja istu hyvät, seisomisessa näköjään otti askeleen / askeleita. Sitä pitää vielä treenata. Lisäksi sisätreenin olen ottanut oikealla puolella seuraamisen ja normaalissa seuraamisessa peruuttamisen. Kaislan kanssa on kuitenkin kiva tehdä pieniä asioita eteenpäin, vaikka iso kokonaisuus onkin tällä hetkellä haasteena ja treenissä. Ja isoon kokonaisuuteenhan eniten vaikuttaa mielentila ja meillä tosiaan mielentilan laskeminen.
Selailin yksi päivä blogia taaksepäin ja huomasin vuosi sitten Oilin treeneissä tulleen kommentin anonyymilta, että olenko tutustunut: Lesley McDevittin harjoituksiin kuten Switch-off? Olin unohtanut jo koko asian. Nyt tilasin Clean Runilta kyseisen kirjan (myös pentuohjelman ehkä Kaislaa varten ja tai mahdollista pentua varten). (Sieltä ei siis ole mitään järkeä tilata vain yhtä kirjaa kerrallaan, koska toimituskulut ovat ihan järjettömän suuret verrattuna kirjan hintaan.) Ja tosiaan itse kun olen saikulla muutaman päivän, niin ehdin hyvin tehdä sellaista, mitä normaalina arkena ei ehdi. Tässä tapauksessa lukea kirjaa!
Eilen aloitin kirjan lukemisen. Kirja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä. Kirjan alussa kerrotaan juuri siksi, miksi se on hyödyllinen. Ja selvennetään, miksi myös meille Kaislan kanssa kävi agissa niin kuin kävi. Agilitykouluttajat osaavat opettaa ohjaamista ja estetekniikkaa, mutta he eivät osaa opettaa mielentilaa. Lause on todella suuri yleistys, mutta näin se meni meidän kohdalla. Ensimmäinen kouluttaja, joka ei vetänyt treenejä samalla sapluunalla kuin muille oli Etelä-Karjalan Koiraurheiluhallin Kati Kylliäinen. Ja siellähän Kaisla kehittyi todella paljon. Todella harmi, että puomilta tippuminen oli ehtinyt tapahtua ennen sitä. Kukaan meitä aiemmin seurassa ja yksityisellä kouluttanut ei ottanut huomioon Kaislan mielentilaa millään tavoin. Aina tavoitteena oli vain tehdä määrätty estekuvio. Jospa voisin pari vuotta kääntää kellossa taaksepäin, niin tekisin ihan erilaisia ratkaisuja Kaislan kanssa. Varsinkin nyt kun on oppinut tuntemaan Kaislan, niin tietää, miten Kaislan kanssa olisi kannattanut treenata.
Eräs lappalaiskoira-tuttuni kirjoitti blogiinkin aiheesta, että minne ihmiset häviävät tietyistä treeniporukoista. Tontun kuoleman jälkeen tuntui oudolta tippua pois lappalaiskoiraporukoista. Onneksi en kokonaan ole tippunut, vaan esim. siellä tutustuin myös sellaisiin ihmiseen, joiden kanssa satunnaisesti esim. treenataan, vaikka itsellä ei enää lappalaiskoiraa ole. Toinen piiri mistä tipuin pois nyt Kaislan loukkaantumisen jälkeen oli agilitypiirit. Onneksi myös sieltä jäi tuttuja, joiden kanssa on edelleen yhteydessä, vaikka agilityä ei enää treenakaan. 10 vuoden samassa seurassa treenaamisen, talkoilun ja yhden vuoden koulutustoimikunnassakin olemisen jälkeen, kukaan ei vastannut viestiin, että nyt tämä oli tässä koiran loukkaantumisen takia. Se jäi vaivaamaan. Mutta jos Kaislan kanssa saadaan mielentilat kohdilleen ja mahdollisesti muutaman vuoden kuluttua päästäisiin agikentille takaisin, niin se olisi huippua. Mutta kuten Lesley McDevtt kirjoittaa, että koiran harrastukset pitää tietyllä tavalla valita koiran mukaan. Ja ihan tyytyväisellä mielellä olen Kaislan kanssa tokoa treenannut, vaikka toko ei olekaan minun intohimoni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti